Milloin kuulon heikkeneminen kannattaa tutkia?
Lasten kuorsaus ja uniapnea ovat erityisiä kiinnostuksen kohteitani, ja olen tehnyt aiheesta väitöskirjani vuonna 2012.
Lapsen kuorsauksen tavallisin syy on suurentunut kitarisa ja/tai nielurisat. Kitarisa on suhteellisesti suurimmillaan leikki-iässä, minkä vuoksi myös kuorsaaminen on tavallisinta alle kouluikäisillä lapsilla. Nenänielun ahtauden kannalta merkittävin vaihe ajoittuu tutkimusten mukaan suunnilleen 2–7 vuoden ikään.
On hyvin tavallista, että lapsi kuorsaa hengitystieinfektion aikana. Jos kuorsaaminen kuitenkin jatkuu joka yö tai lähes joka yö myös silloin, kun lapsi on terve, tilanne kannattaa tutkia. Säännöllisen kuorsauksen taustalla voi olla ylähengitysteiden ahtautta, jonka tavallisin syy on suurentunut kitarisa tai suurentuneet nielurisat.
Tutkimuksiin on hyvä hakeutua erityisesti silloin, jos kuorsaukseen liittyy hengityskatkoksia, vaikeutunutta tai äänekästä hengitystä, levotonta unta tai jatkuvaa suuhengitystä. Myös päiväväsymys, keskittymisvaikeudet ja poikkeava levottomuus voivat liittyä huonolaatuiseen uneen.
Lasten obstruktiivinen uniapnea on selvästi harvinaisempaa kuin kuorsaus, mutta sitä esiintyy myös muutoin terveillä lapsilla. Tavallisin syy on kita- ja nielurisakudoksen aiheuttama ylähengitysteiden ahtaus. Kasvojen alueen rakenteelliset poikkeavuudet, tietyt oireyhtymät, neuromuskulaariset sairaudet ja lihavuus voivat lisätä uniapnean riskiä.
Vastaanotolla tutkitaan lapsen korvat, nenä, suu ja nielu sekä arvioidaan kita- ja nielurisojen kokoa. Tarvittaessa lapsi ohjataan lisätutkimuksiin.
Hoito suunnitellaan oireiden ja tutkimuslöydösten perusteella. Tavallisimpia kirurgisia hoitoja ovat kitarisan poisto ja tarvittaessa nielurisojen osapoisto. Jos lapsella on lisäksi toistuvia tai vaikeita nielurisatulehduksia, voidaan harkita nielurisojen kokopoistoa. Suurentuneisiin kita- ja nielurisoihin liittyvissä unenaikaisissa hengityshäiriöissä kirurginen hoito on tavallinen ensisijainen hoitomuoto.
Kuulo heikkenee usein vähitellen iän myötä. Tällöin puhutaan ikähuonokuuloisuudesta. Henkilö ei aina itse huomaa muutosta, koska kuulon heikkenemiseen sopeutuu vähitellen. Usein ensimmäisenä asian huomaakin lähipiiri.
Tyypillinen ensimmäinen merkki on vaikeus saada puheesta selvää hälyssä. Kuuleminen voi tuntua hankalalta esimerkiksi autossa, ravintolassa tai tilanteissa, joissa useat ihmiset puhuvat yhtä aikaa. Jos keskustelujen seuraaminen vaikeutuu, television äänenvoimakkuutta täytyy lisätä tai läheiset huomauttavat kuulosta, kuulo kannattaa tutkia.
Vähitellen etenevä kuulon heikkeneminen liittyy usein ikähuonokuuloisuuteen. Sen sijaan äkillisesti toisesta korvasta heikentynyt kuulo vaatii nopeaa selvittelyä. Taustalla voi olla äkillinen kuulonalenema. Nopeasti ilmennyt kuulon heikkeneminen voi liittyä myös esimerkiksi meluvammaan tai korvatulehdukseen.'
Vastaanotolla korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri tutkii korvakäytävät ja tärykalvot mikroskoopilla sekä tekee tarvittaessa äänirautakokeita. Tarvittaessa tutkitaan myös nenän, suun ja nielun alue. Potilas voidaan ohjata kuulontutkijalle tarkempaan kuulontutkimukseen.